Infrapunalämpömittarit
Tuotantoprosessissa infrapunalämpötilan mittausteknologialla on tärkeä rooli tuotteiden laadunvalvonnassa ja seurannassa, laitteiden online-vikojen diagnosoinnissa ja turvallisuussuojauksessa sekä energian säästämisessä. Viimeisten 20 vuoden aikana kosketukseton infrapuna-keholämpömittari on kehittynyt nopeasti tekniikassa, sen suorituskykyä on parannettu, sen toimintaa on parannettu, sen valikoimat ovat lisääntyneet ja sen käyttöalue on laajentunut. Kosketuslämpötilan mittausmenetelmään verrattuna infrapunalämpötilan mittauksen etuna on nopea vasteaika, kosketukseton, turvallinen käyttö ja pitkä käyttöikä. Kosketukseton infrapunalämpömittari- sisältää kolme sarjaa: kannettava, online--ja skannaustyyppinen. Se on varustettu erilaisilla lisävarusteilla ja tietokoneohjelmistoilla. Jokaisella sarjalla on erilaisia malleja ja teknisiä ominaisuuksia. On erittäin tärkeää, että käyttäjä valitsee oikean mallin infrapunalämpömittarin eri lämpömittarityypeistä.
Infrapunalämpökamera käyttää infrapunailmaisinta, optista kuvantamisobjektiivia ja optista mekaanista skannausjärjestelmää (Kehittynyt polttotasotekniikka jättää pois optisen mekaanisen skannausjärjestelmän) vastaanottaakseen mitatun kohteen infrapunasäteilyn energian jakautumiskuvion ja heijastaakseen sen infrapunailmaisimen valoherkkään elementtiin. Optisen järjestelmän ja infrapunailmaisimen välissä on optinen mekaaninen skannausmekanismi (polttotason lämpökamerassa tällaista mekanismia ei ole) mittaamaan. Objektin infrapunalämpökuva skannataan ja tarkennetaan yksikköön tai spektroskooppiseen ilmaisimeen. Ilmaisin muuntaa infrapunasäteilyn sähköiseksi signaaliksi. Vahvistuksen, muuntamisen tai tavallisen videosignaalin jälkeen infrapunalämpökuva näytetään TV-ruudulla tai näytöllä. Tällainen lämpökuva vastaa lämmönjakaumakenttää kohteen pinnalla; pohjimmiltaan se on lämpökuvan jakautumiskartta mitattavan kohteen kunkin osan infrapunasäteilystä. Koska signaali on hyvin heikko verrattuna näkyvän valon kuvaan, hierarkia ja kolmiulotteisuus puuttuvat. Siksi mitattavan kohteen infrapunalämpöjakaumakentän arvioimiseksi tehokkaammin käytetään usein joitain aputoimenpiteitä laitteen Can käytännön toiminnan lisäämiseksi, kuten kuvan kirkkaus, kontrastin säätö, todellinen kalibrointi, pseudovärintoistotekniikka.
Luokitus
Infrapunalämpökamera on yleinen spektrometrinen skannaava kuvantamisjärjestelmä ja ei-skannaava kuvantamisjärjestelmä. Optinen mekaaninen skannaava kuvantamisjärjestelmä käyttää yksikkö- tai monielementtiä (elementtinumerossa on 8, 10, 16, 23, 48, 55, 60, 120, 180 tai jopa enemmän) valonjohtavia tai aurinkosähköisiä infrapunailmaisimia. Yksikköilmaisinta käytettäessä nopeus on hidas, lähinnä siksi, että kehyksen amplitudin vasteaika ei ole tarpeeksi nopea. Useita ryhmäilmaisimia voidaan käyttää nopeana-reaaliaikaisena-lämpökamerana. Ei-skannaavat kuvantamislämpökamerat, kuten viime vuosina esitellyt matriisikuvausfokusoivat lämpökamerat, kuuluvat uuden sukupolven lämpökuvauslaitteisiin, jotka ovat suorituskyvyltään paljon parempia kuin optiset mekaaniset pyyhkäisevät lämpökamerat, ja niillä on suuntaus vähitellen korvata optisia mekaanisia pyyhkäiseviä lämpökameroita. Keskeinen tekniikka on, että ilmaisin koostuu yhdestä integroidusta piiripiiristä, johon kohdistuu koko kohteen näkökenttä ja kuva on selkeämpi ja helpompi käyttää. Laite on erittäin kompakti ja kevyt. Samaan aikaan siinä on automaattisen tarkennuksen, kuvan jäädyttämisen, jatkuvan vahvistuksen, pistelämpötilan, viivan lämpötilan jne. ja äänimerkinnän toiminnot. Laite käyttää PC-korttia, ja tallennuskapasiteetti voi olla jopa 500 kuvaa.
Infrapunalämpö-TV on eräänlainen infrapunalämpökamera. Infrapunatermotelevisio vastaanottaa infrapunasäteilyn mitattavan kohteen pinnalta pyrosähköisen kameraputken (PEV) kautta ja muuntaa näkymättömän lämpökuvan kohteen lämpösäteilyn jakautumisesta videosignaaliksi. Siksi pyrosähköinen kameraputki on infrapunatermotelevision valoavainlaite. Se on reaaliaikaista-kuvausta, ja sen resoluutio on keskitasoinen laajaspektrisessä kuvantamisessa (hyvä taajuusvaste 3–5 μm ja 8–14 μm). Lämpökuvauslaite koostuu pääasiassa linssistä, kohteen pinnasta ja elektronipistoolista. Sen tekninen tehtävä on tarkentaa ja kuvata kohteen infrapunasäteilylinja pyrosähköiseen kameraputkeen linssin läpi ja käyttää huoneenlämpöistä TV-ilmaisinta, elektronisuihkuskannausta ja kohteen pinnan kuvantamistekniikkaa.
Suorituskyky
Tarkkojen lämpötilalukemien saamiseksi lämpömittarin ja testikohteen välisen etäisyyden on oltava sopivalla alueella. Niin kutsuttu "pistekoko" on lämpömittarin mittauspisteen alue. Mitä kauempana olet kohteesta, sitä suurempi on pisteen koko. Oikeassa kuvassa näkyy etäisyyden suhde pisteen kokoon eli D:s. Lasertähtäintyyppisessä lämpömittarissa laserpiste on kohteen keskipisteen yläpuolella 12 mm:n (0,47 tuuman) siirtymäetäisyydellä.
Mittausetäisyyttä määritettäessä kohteen halkaisijan tulee olla yhtä suuri tai suurempi kuin mitatun pisteen koko. Oikeassa kuvassa merkityn "objektin 1" ja mittauslaitteen välinen etäisyys on positiivinen, koska kohteen koko on hieman suurempi kuin mitattu valopiste. "Objekti nro. 2" on liian kaukana, koska kohde on pienempi kuin mitattavan valopisteen koko, eli lämpömittaria käytetään myös taustaobjektin mittaamiseen, mikä heikentää lukeman tarkkuutta.
